Author: Saara F

Posted on

This is Our Team: Saara

You are Paperini’s social media manager, copywriter and UX Writer. Isn’t that a whole lot of writing?
Yes, it is. Full disclosure: I even wrote these questions for myself.
I do most of Paperini’s Twitter, Facebook, newsletters in three languages, and this blog. On twitter, I mostly share journalism-related news about digitalisation, about freedom of speech, about journalistic achievements, and odd, even loosely journalism-related entertainment news from across the globe. On the blog, I gather och write longer pieces about journalism, I give updates about our job, and make these tiny peeks into the minds of the people working on Paperini, of course.
I’m also looking forward to start analysing our Google data when the Paperini service starts to get proper traffic flow.
Most of the texts (buttons, menus, directions, pop-ups) in the Paperini app in Swedish and Finnish are mine, too, hopefully giving a good user experience.

How are you going to use the Paperini app when i’s launched?
I’m going to take time from Twitter (and Facebook, though I’m rarely there privately any more). For private use I’m going to follow categories like design, culture, arts, and literature. Also: local news. I love local news.

You grew up in Sweden. Does that affect your office life?
Glad I asked! It does. Apart from knowing mainland Swedish, and travelling to Stockholm now and then for education, I’ve introduced Swedish Fika at the office almost every Wednesday (although if we’re honest, it’s been a while, since everyone is working too hard). Every time someone in the team has visited their home country we get to have a new delicious treat for our Wednesday coffee time at the office. Ali was the last one and brought freshly made pişmaniye, Turkish cotton candy with lovely vanilla flavour and unexpected but nice texture that reminded me of thin, uncooked rice noodles.

Everyone else gets a final question with the word newspaper more or less smoothly forced into it. Why?
I really just wanted to remind ourselves of what Paperini’s core is made of. It’s made of newspaper. This is all about the newspaper!

Posted on

This is Our Team: Joanna

The Paperini Team is a blog category introducing the people working for the Paperini news reading app. First up is Joanna.

You have been curating for Paperini for some time, for the Swedish speaking market in Finland. What kind of a mix are you looking for when you choose featured stories?
‘Something serious and something light’ is a good motto. I also like to make sure that articles of a more general nature get mixed with human interest stories, whatever the topic.  

Who is Paperini for?
Anyone interested in concentrating their news intake – it’s efficient and hassle-free compared to looking up sites and newspapers separately. The diversity of the service is also a great plus. I almost always stumble across something interesting I wouldn’t have known to look for on my own. 

Joanna is an author, translator, photographer and journalist. Her first book Sisu, the Finnish Art of Courage (2018) has been translated into ten languages. Joanna also works as a content curator for Paperini.

You’ve been advocating for cutting down on social media. What are the three biggest problems with social media, in your opinion?
 1. People act as though consuming a steady flow of text, images and opinions throughout the day doesn’t really affect us, when the truth is that it has a massive impact on our moods and thoughts. I’d rather not give that power away very much at all
2. Creativity requires that we clear some space for it. If we reach for our phones every time there is a dull moment, there won’t be any space to fill.
3. Our thought processes and concentration suffer as a result of constant connectedness. Taking in social media in controlled doses, perhaps just a few times per day, sets the balance right and turns it back from a drug into a spice. 

Speaking of news. You seem familiar. Have you been in the newspaper recently? That seems like a pointed question… Yes, last year my book Sisu – The Finnish Art of Courage came out in the UK and received quite a bit of coverage both there and elsewhere. As a sometime journalist myself, it’s been very educational to see how the big news outlets conduct interviews, for instance. Have picked up a few pointers for sure!

Posted on

Six weeks later

How are you doing with the Paperini app?
Oskar: It’s still in beta testing. Right now I’m working on some fine adjustments, making the feed smarter.

Photo: Jani Laukkanen

How about that final to-do-list we talked about six weeks ago?
Ben: We’ve managed to finish most of the features. There are now three functions left on the list. Naturally, we always talk about improvements, and we have new ideas constantly, but we have not added them to the list. At least not yet.

Can you name a feature in the making?
Ben: Fetch similar. Let’s say you are looking for a specific football-related story, and there are some football stories in your feed, but not the one you’re looking for. With the fetch similar function you can use the story in your feed to find the right one, not just another source or angle on the one you’re not interested in.

Photo: Jani Laukkanen

When can we see it?
Ben: If you are a publisher, get in touch and we will be happy to show you!

Posted on

Tuokaa minulle Roger Stone.

Mediakentässä on nykyaikana informaatiovaikuttamisen menetelmiä soveltavia manipulaattoreita, jotka tekevät journalistin aseman haastavaksi. Äskettäin julkaistu dokumentti Roger Stonesta avaa tämän maailman suurelle yleisölle.

Nyt Netflixissä pyörivää dokumenttia Get Me Roger Stone tehtiin vuosina 2011–2016. Se kannattaakin katsoa nyt, kun Donald Trumpin pitkäaikainen neuvonantaja Roger Stone odottaa ensi marraskuussa pidettävää oikeudenkäyntiä kongressin harhaanjohtamisesta, todistajaan vaikuttamisesta ja oikeuden estämisestä.

Näkyvyys on tärkeintä.

Kesällä 2016 Alex Jones ja Roger Stone hyökkäävät vasemmistolaisen Young Turks-ohjelman studioon kesken lähetyksen. Jones heittää toimittaja Cenk Uygurille t-paidan, jossa on Bill Clintonin kuva. Se muistuttaa Barack Obaman kampanjakuvaa vuodelta 2008. Sana HOPE on korvattu sanalla RAPE.
Uygur kiivastuu.
– Tämä [paita] on sairaan ihmisen tekemä. Olet sairas! Miksi media ottaa sinut vakavasti? 
Puolitoistatuntinen dokumentti saa ainakin minut pohtimaan samaa. Toistuvista valheista huolimatta uutiskanavat kutsuvat Stonen studioihinsa, antaen hänelle aina lisää uutisaikaa.
Stone nauttii näkyvyydestä.
Hän halveksii medioita ja yleisöä.
Samalla hän hyödyntää kumpaakin.
– Luuletko, että kouluja käymättömät tekevät eron viihteen ja politiikan välillä? Politiikka on rumien showbisnestä.
– Ainut puheenaiheena olemista huonompi asia on se, ettei ole puheenaiheena.

Miten totuutta suojellaan?

Totuus on Stonen käsissä varsin venyvä käsite.
Näkökulma on kaikki kaikessa:
– Toisen vapaustaistelija on toisen terroristi, hän toteaa.
Dokkarissa vilahtaa monta tuttua naamaa, Alex Jonesin lisäksi ainakin Steve Bannon ja Tucker Carlson. Heitä yhdistää halu ja tarve synnyttää epäluottamusta valtamedioihin yleisön keskuudessa. Heitä yhdistää myös se, että kullakin on on oma uutiskanava.
• Kun Trump valitsi Steve Bannonin neuvonantajakseen ja päästrategikseen, muistettiin meillä usein mainita, että Bannon oli oikeistopopulistisen Breitbart-uutissivuston päätoimittaja. Hän palasi sivuston johtoon muutamaksi kuukaudeksi elokuussa 2017 saatuaan potkut Valkoisesta talosta.
• Tucker Carlson tunnetaan juuri nyt parhaiten Fox-kanavalta poliittisena kommentaattorina, mutta hän perusti tätä ennen myös oman, konservatiivisen uutiskanavan. Vuonna 2010 julkaistua The Daily Caller -sivustoa on syytetty äärioikeistolaiseksi ja sen faktantarkistusta moitittu.
• Alex Jones on äärioikeistolaisen Infowars-sivuston perustaja ja radioääni, joka tunnetaan salaliittoteorioista ja vihapuheista.
Dokumentissa Alex Jones kannustaa Roger Stonea, joka huutaa:
– Bill ja Hillary Clinton ovat ammattirikollisia! Toistaiseksi valtamedia on auttanut piilottamaan heidän rikoksensa, mutta totuutta ei voida tukahduttaa enää.

Meille Suomessakin tuttu asetelma toistuu dokumentissa pelottavan selkeänä: medianäkyvyys antaa Stonelle lisää valtaa, ja toisaalta medioiden hiljaisuus antaa Stonelle aihetta väittää, että valtamediat tuhkahduttavat totuuden. Stonen kaltaiset mestarimanipuloijat asettavat journalistin (ja yleisön) hankalaan asemaan.

Yhdysvaltalainen kognitiivisen lingvistiikan professori George Lakoff kirjoitti vuonna 2004 aiheesta kirjan Don’t Think of an Elephant. Ihmisen aivot toimivat niin, että kyllin usein toistettu sanoma sulautuu ihmisen omiin referenssikehyksiin ja ihminen uskoo lopulta valheen. Siksi valheellista retoriikka vastaan taistelevan poliitikon kannattaakin väittelyn sijaan keskittyä faktoihin valheiden kieltämiseen sijaan. Kieltäminen vain vahvistaa valheen uskottavuutta. “That’s just how our brains work”, Lakoff kirjoittaa blogissaan.

Samalla hän päivittää kirjan ohjeita Trumpin luoman informaatiokaaoksen keskellä. Vapaasti suomennettuna:
Kun totuutta vastaan hyökätään, älä nielaise syöttiä. Keskity totuuteen ja sanoman moraaliseen sisältöön. Suojele totuutta. Osoita arvostusta journalisteja kohtaan, joiden tehtävänä on välittää tietoa.
Muista nämä:
• Älä toista hänen (Trumpin) sanojaan tai hashtageja, älä levitä hänen julkaisemiaan kuvia.
• Älä piittaa hänen tempuistaan. Jos uudelleentwiittaat ja levität hänen juttujaan, annat niille vain lisää näkyvyyttä. Kieltäydy antamasta hänelle viraalinäkyvyyttä.
• Keskitä energiasi luotettavaan, totuudenperäiseen uutisointiin.

Maailmalla informaatiokaaoksesta kiinnostuneet keskustelevat nyt dokumentista The Brink (2019), jossa elokuvantekijä Alison Klayman seuraa Steve Bannonia vuoden 2018 ajan. Kuvauksessa lupaillaan läheistä henkilökuvaa miehestä, joka on medioiden mestarimanipuloija. Aika näyttää, nähdäänkö dokkari pian myös Suomessa.

Posted on

“There is no bright future in journalism.”

Ricky Gervais karaktär Tony i Netflixserien After Life ser ingen mening med livet och än mindre med sitt jobb på den lilla tidningsredaktionen. Han är håglös och omotiverad, och i avsnitt 4 försöker han också få unga, nyanställda Sandy att tappa sugen.

– Men det är spännande med journalism! tindrar hon till svar, och tidningschefen blandar sig i samtalet med argumentet att en plats på en lokaltidning är ett steg mot en ljus framtid inom journalism, en av de våra fick faktiskt jobb på The Guardian en gång!

Det är nu Tony får upp ångan ordentligt. Fritt återgett svarar han ungefär:

– Det finns ingen ljus framtid inom journalism. Vid det laget som Sandy är färdig journalist har dagens tidningar dött ut och ersatts med kaos på internet. Man lägger upp äckligt hatfyllt innehåll bara för att generera klickar för att chefredaktören kräver det för att annonsörerna i sin tur ska få sina intäkter. Journalistikens framtid är inte ljus – den är awful, fruktansvärd.

Hur många Netflixtittare som jobbar med att producera innehåll hajade inte till där?

Tony drar en mörk och långt gående slutsats av det som många forskare, tidningar och läsare kommit fram till: klickbaserade annonsintäkter är problematiska. Redan innan den digitala tidningen hade slagit igenom utsattes amerikanska journalister för press från annonsörernas håll, både på små lokaltidningar och enorma tidningsjättar. Efter den första riktigt stora vågen av uppsägningar inom branschen för tio år sedan, främmande av ekonomisk kris och minskade annonsintäkter, blev det en ännu större utmaning att upprätthålla balansen mellan lönsamhet ena sidan och kvalitet å andra sidan.

Också om tidningen överlever med annonsintäkter är tidningen inte längre en lika attraktiv inkomstkälla för annonsören. Långt över hälften (62 %) av alla digitala annonsintäkter globalt går till Facebook, Google och Amazon. Enskilda publikationer har svårt att få tillräckligt med annonsörer för att klara sig.

Men kvaliteten i journalistiken kommer inte att räddas av annonsörerna.

Det är läsarna som räddar den.

Enligt Lotta Onajin i en artikel i resumé har sponsrat innehåll, clickbaits och influencersamarbeten medfört att media har blivit en salig röra av information, kommunikation och marknadsföring, och allt detta spelar in på att förtroendet för medierna sjunker. Läsarna litar inte längre på plattformarna.

Däremot har läsarna allt större tilltro till själva journalistiken. Det har visat sig läsarna är beredda att frångå gratisläsningen och istället betala för innehållet. Detta har lett till att “annonsberoendet har ersatts av en affärsmodell där läsarintäkterna nu står för 60–70 procent av intäkterna för många av branschens största titlar”.

Kanske kan vi ge den fiktiva lokaljournalisten Tony delvis rätt: det är framtiden för den annonsfinansierade klickjournalistiken som är awful, fruktansvärd.

Ja, hur gick det för denne Tony? Spoilervarning: han skärpte sig. Han återfann i en för Ricky Gervais oväntat sentimental anda meningen med både lokaltidningen och med livet i det lilla: det ena återspeglar det andra och förlorar därför aldrig sin betydelse.

Posted on

What is Paperini?

Paperini is a news app that serves news content to paying readers.

Paperini works with big brand publishers, pioneering journalists and local newspapers to combine global reporting with local perspectives in innovative, new ways.

Our vision is to create and sustain a wholesome ecosystem for news.

How is it different from other news apps?

The main difference is something we simply call a Story. Content from a variety of sources comprise a story.

For readers, this means a large perspective on news stories with just one subscription fee. With Smartreading, the news experience is better sourced, faster, and more enjoyable.

For publishers, this means revenue from new markets with no extra work.

Why have we built Paperini?

We are tired of clickbait and the one-sided selection of articles our Facebook friends post. Our mission is to bring order to chaos in all our news feeds.

Paperini emphasises thorough and truthful journalism, open-minded dialogue between people and ideas, and respect of user privacy.

We truly believe Paperini is the solution to the journalism crisis. 

Posted on

Eighteen more things to do

This is an update for anyone who’s curious on how we’re doing at Paperini right now.

The Paperini app is almost ready. Our team has been working long hours to make it happen, and Ben made a final (?) list of to-dos. There are eighteen features on that list, including a more prominent language choice option than the one in the current prototype.

– Some of the features on the list are going to be easier to build than others, and it is difficult to tell how much more time we’ll need, Ben says, adding:
– We’re hoping to be able to submit the Paperini app on App store for approval this spring.

Easy access to the language selection makes sense. Paperini’s target audience is bilingual or multilingual.